Hello Lovelies!
Teepannu asia ratkesi Tescon avulla helposti, sillä kun marssin ostamaan teepannua, kyllästyneenä ravaamaan portaita huoneeni ja keittiön välillä, jos haluan toisen kupin teetä, lasiset pannut olivat loppu. Kerman värisiä oli enää yksi jäljellä, joten mukaanhan se lähti. Hyvin pitää teen lämpimänä :D
Sitten suru uutisia: Onnettomuudet harvoin tulevat yksin, joten teenapsuttimen tultua tiensä päähän, myös kännykkäni näyttö hajosi. Kiitos tästä kuuluu ahtaalle täynnä olevalle bussille ja isohkolle rouvashenkilölle. Hän nimittäin noustessaan pois bussista painoi minut ja laukkuni seinää vasten, jolloi kuului pahaenteinen "kraks". Tutkittuani tapahtumia, totesin näytön haljenneen sisältä. Nyt odottelen uutta näyttöä, jonka olisi pitänyt saapua keskiviikkona ja korjausoperaation kestää maksimissaan tunnin. Tänään marssin Nokian liikkeeseen ja he kertoivat, että näyttö on kyllä saapunut, mutta he eivät ole vielä soittaneet. Nyt on kuitenkin uusi näyttö puhelimessa ja lompakko 25 puntaa köyhempi.
Viime sunnuntaina olin laulamassa kirkkomme bändissä. Muut laulajat puhuvat kuorosta, mutta kokoonpano ei vastaa omaa käsitystäni kuorosta, silla meillä on vain 4 laulajaa, pianisti ja rumpali. Kuorossa lauletaan useimmiten myos stemmoissa, toisin kuin me. Kaikki kappeleet yhtä lukuunottamatta ovat olleet minulle uusia ja koen vaikeaksi oppia kahdessa tunnissa kuusi uutta kappaletta ulkoa. Melodiat ovat nopeasti opittavia, mutta sanat eivät. Sanoin tästä bändimme johtohahmolle, ja hän lupasi minulle sanat sunnuntaiksi. Olin todella pahoilla mielin sunnuntaina kirkon loputtua, sillä bändin vetäjä ei ollut kirjoittanut puuttuvia sanoja. Näin ollen lauloin kuudesta kappaleesta n. 4... Tuntui tyhmältä seistä lavalla suu kiinni, kun muut laulavat kappaleet ulkoa.
Yhden perustavanlaatuisen eron mustien ja valkoisten ihmisten välillä olen tehnyt muutaman kirkkohetken jälkeen. Mustat ihmiset imevät äidinmaidossaan sisäisen svengin, joka meiltä valkoisilta puuttuu. On varmasti näyttänyt hauskalle, kun ympärilläni olevat laulajat tanssivat ja improavat laulujen aikana, ja minä umpiluterilainen kuorotyttö seison paikoillani selkäsuorana ja hämmästelen meininkiä ymparilläni. En kuitenkaan aio masentua, vaan tämän kolmen kuukauden aikana aion löytää sisäisen svengini, ja loppu vaihdosta, groovata lavalla yhdessä kanssa veljieni ja siskon kanssa. :D
Huomasin myös eräs päivä katsellessani huoneeni ikkunasta talomme seinän kasvavan jonkinlaisia saniaisia
Sitten reilu varoitus, seuraava kappale sisältää materiaalia joka voi vahingoittaa herkimpiä lukijoita.
Muutama sana keittöstä. Viime viikolla, saimme harjoittelusta vapaata, keittiön siivoamiseen. Siivous urakka ei ollut missään määrin pieni ja löydöt keittiön kaapeista traumatisoivia. Siivotessani erästä laatikkoa, löysin laatikosta muutaman muumioituneen hämähäkin! Samalaisia löytöjä teimme myös mm. leipälaatikosta. Keittiömme ikkunalaudalla oli hieman hyttystä isompia kuolleita ötököitä. Yhdesta kaapista loysimme mm. Ricky Martinin cd-levyn, sekä ainakin viiden sentin paksuisen maalikerroksen toisesta kaapista. Käytimme siivouksessa semmoisia myrkkyjä, että luulimme viimeisenkin hengittävan tuholaisen kuolleen kloorihuuruihin.
Kuitenkin kämppiksemme, David, kertoi eilen illalla nähneensä rotan keittiösämme. Voitte kuvitella ilmeeni, kun kuulin tämän uutisen. Muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen selvisi, että rotan sijasta, siellä olikin nähty
vain hiiri. Vainoharhaisena aion viskata kaikki keittiössä näkyvissä olleet ruuat pois, siltä varalta, että hiiri on todellinen. Elviksen mukaan, se ei nimittäin välttämättä ole todellinen :D Tiedä sitten kumpaa uskoa, mutta en ota riskejä.
(Aiju, vielä voit majoittua hotelliin, jos alkoi pelottaa :D) Oli kuitenkin epäreilua Elvikseltä, väittää, ettei David puhuisi totta.
Näin tästä aiheesta mitä oudoimpia unia viime yönä. Ensin uneksin, että koko talomme valtasi Rottatuile-tyylisesti, joukko hiiriä. Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti hiirien olevan minikokoisia Atsaleoja. Siis samanlaisia kuin meidän lemmikki pupumme. Kun olin ottamassa yhden mini-Atsiksen syliini, huomasinkin sen olevan maaorava! Sitten niitä maaoravia alkoi tulla ovista ja ikkunoista ja ennenkuin ehdin saada kaikki kiinni, heräsin. Mistä nämä unet oikein kumpuavat?
Huomenna tai tänään, riippuen milloin lukee tämän :D menen Ikeaan Davidin kanssa. Nostaa kummasti itsetuntoa, kun minä tiedän miten päästä jonnekin, sen sijaan, että minulle neuvottaisiin reittiä!
Loppuun kivinen ajatus Tib Streetiltä:
"The Pavement Cracks Are The Places Where Sleeping Shadows Of Moving Ridges Stole"
